Espanjan aurinkorannikon rikosparatiisissa, missä viini virtasi ja pommit räjähtelivät. Uus-englantilaisen pikkukaupungin dinerissa ja rantahuviloissa. Marokkolaisen huumekartellin syövereissä, sen ahdistavassa ja kyräilevässä ilmapiirissä. Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Lammasfarmilla Gotlannissa. Orpokodissa Oslossa. Agorafobiasta kärsivän naisen lukaalissa New Yorkissa. Turkulaisen moottoripyöräkerhon tiloissa. Jean Sibeliuksen taiteilijakodissa 1800-luvun lopulla. Televisiosarjan kosteissa karonkkajuhlissa Tukholmassa. Vankina maanalaisessa kellarissa.
Tuossa muutama paikka, joissa olen viime aikoina vieraillut. Joiden sykkeen olen tuntenut, äänet kuullut ja tapahtumat elävästi nähnyt. Kavahdellut, nauranut, pohtinut, myötäelänyt.
Ihmiset, jotka lukevat kirjoja, elävät kahdessa todellisuudessa.
Oppainani paikkoihin, joihin ilman kirjoja olisi mahdotonta (tai liian ahdistavaa) mennä, ovat olleet mm. loistavat Joël Dicker, Liza Marklund, Riikka Pulkkinen, A.J. Finn, Enni Mustonen, Reijo Mäki ja Samuel Bjørk.
Ihmiset, jotka lukevat kirjoja, elävät jatkuvasti kahdessa todellisuudessa.
Kun oma elämä väsyttää tai tuntuu tylsältä (tai vaikkei tuntuisikaan), voi sukeltaa toiseen todellisuuteen. Sinne, jossa asioita havainnoidaan toisella tavalla kuin omassa. Jonka käsikirjoitukseen voi vain antautua mukaan, vastaan pyristelemättä, kapinoimatta. Sinne, minne pääsee vain lukemalla. Kirjojen todellisuuteen.
Luen useimmiten trillereitä. Kaavamaisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) ne koukuttavat. Ja koukku on juuri se mitä kirjaltani haen. Se ja uudet tavat katsoa asioita.
Iso osa dekkareiden viehätystä on myös tunne siitä että juttu ratkeaa. Se antaa kokemuksen valmistumisesta ja edistymisestä. Ja siitä, että vaikka miten päin mäntyjä mennään, kaikki selviää kyllä, tavalla tai toisella ennen viimeistä lausetta (tai hyytävässä viimeisessä lauseessa, kuten Marklundin Studio Sexissä).
KIRJAT – NÄITÄ JUTTUJA ARVOSTAN
- Mitä oudompi tapahtumaympäristö, sen parempi
Kirjoja kannattaa lukea ennakkoluulottomasti muiltakin kuin itselle tutuilta genreiltä. Kun antaa itsensä yllättyä, saa jotain. Kirjan sivuilla on turvallista kokeilla jotain, mihin itsellä ei olisi mahdollisuuksia tai voimia perehtyä muuten.
Minä en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut fantasia-kirjallisuudesta. On tuntunut siltä että tässä tuntemassammekin todellisuudessa riittää ihmeteltävää yli omien tarpeiden. Mutta luotettavalta taholta saamani kirjasuosituksen turvin taidan ottaa pian lukuun myös fantasiaa.
- Laajempi maailmankuva elämänkerroista
Biografiakirja opettaa aina!
En taida tietää yhtään tyyppiä, joka ei haluaisi oppia uutta lukemalla. Ja kun sanon tämän, en puhu koulukirjoista tai tavoitteellisesta oppimisesta. Puhun huomaamatta mieleen tarttuvasta tiedosta milloin mistäkin aiheista. Olen vakuuttunut, että tietokilpailuissa ja pubivisoissa (jotka ovat salainen intohimoni) menestyvät lukevat paljon.
Oppimisen lisäksi elämänkertojen lukeminen avartaa maailmankuvaa. Se myös auttaa asettumaan toisten saappaisiin, tarkastelemaan asioita eri näkökulmasta kuin totuttu.
Luen parhaillaan Tellervo Koiviston elämänkertaa*. Se on hyvä, mutta ainakin alkukolmanneksen perusteella aika faktinen. Olenkin tarvinnut dekkarin sen kylkeen. Yöpöydältä tulee yleensä valittua lukuun se jännempi kirja, mutta lupaan lukea Tellervon tarinan loppuun myös. Kirja on ruokkinut yleissivistystäni niin politiikasta, maataloudesta kuin Turun historiasta jo nyt, enkä malta olla selvittämättä mitä vielä on luvassa.
- Huonoa kirjaa ei ole pakko lukea loppuun
Ajattelin joskus, että kun kirja on aloitettu, on se luettava loppuun asti, tuntui se miten huonolta tahansa. Halusin uskoa, että vire muuttuu vielä. Halusin voida luottaa siihen, että kirja on aina jollain tasolla hyvää seuraa.
Onneksi olen luopunut tästä periaatteesta. Tässä välissä siteeraan itseäni: elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille.
Mitään kaavaa ikävän kirjan tunnistamiselle ei ole, sillä lukukokemus on aina henkilökohtainen. Sekään, että on pitänyt kirjailijan aiemmasta teoksesta, ei takaa hyvää lukukokemusta seuraavan kohdalla. Silloin pitää osata päästää irti ja ehkä odottaa seuraavaa.
Vaikka aihe olisi miten kiinnostava, omalla kohdallani mielenkiinto herpaantuu helpoiten, jos tapahtumat eivät etene, jos kieli on tahmeaa tai liian kaavamaista.
Pari kirjaa, jotka mulla on jäänyt kesken (tai jotka olisin hyvin voinut jättää kesken): 50 shades of grey, Baltimoren sukuhaaran tragedia ja Abban biografia (jonka nimeä en enää muista).
LOPPUUN MUUTAMA KIRJASUOSITUS:
Biografioita:
Andrew Mortonin Diana*. Kirjailijan paikoin omahyväisestä tyylistä huolimatta on selvää, että kiehtova sydänten prinsessa puhuu kirjassa omin sanoin. Hyytävää luettavaa. Koukuttuminen taattu.
Geri Halliwellin (Spice girls forever!) muistelmateos Tähdistä kirkkain. Luin tämän yli kymmenen vuotta sitten, mutta muistan edelleen osia siitä. Lapsuuden idoli muuttui kirjan sivuilla tuntevaksi, eläväksi henkilöksi, enkä unohda kokemusta koskaan. Taisin itsekin aikuistua prosessin myötä.
Pekka Herlinistä kertova Koneen Ruhtinas* oli vähän liian poukkoileva minun makuuni, vaikka aiheena todella kiinnostava. Suosittelen silti, koska yli puoli vuosikymmentä sitten luettunakin, lukukokemus on elävänä mielessäni.
Susanna Reinbothin ja Minna Passin Keisari Aarnio* on lukulistallani. Katsoimme juuri Ruudusta kirjan pohjalta rakennetun, hienosti toteutetun sarjan, joten jäähdyttelen hetken ennen kuin aloitan kirjan.
Trillereitä:
Ikisuosikkini on Liza Marklundin* 11-osainen Annika Bengtzon-sarja. Se on ihan omaa luokkaansa. Marklundin juonenkäänteet onnistuvat yllättämään aina ja hänen tapansa murentaa saavutettu todellisuus on vavisuttava.
Marklundin hahmot eivät ole stereotypioidensa vankeja ja vaikka päähenkilöstä on välillä vaikeaa pitää (usein hyvän lukukokemuksen rakennusaine on miellyttävä, samaistuttava päähenkilö), on kirjoista mahdoton olla pitämättä.
Camilla Greben Kun jää pettää alta* toimi. Loppuratkaisu oli niin yllättävä, että koko kirjaa alkoi kelata mielessään uudelleen. Hyvien kirjojen kanssa käy usein niin.
Tällä hetkellä luen trilleriä Nainen ikkunassa**. Kirjan kieli on taitavaa, värikästä ja metaforia vilisevää. Sanalla sanoen upeaa. Tarina kulkee vaivattomasti ja kirjaa on vaikeaa laskea kädestä. Ei ihme että se on kulttimaineessa.
Viime kuussa luin, kuten ehkä muistat, Samuel Bjørkin trillerikirjasarjan tähän mennessä julkaistut kaksi teosta (Minä matkustan yksin* ja Yölintu*) ja vakuutuin. Ei parasta ikinä, mutta mielenkiintoista ja koukuttavaa.
Muita ihania:
Jo ël Dickerin esikoisromaani, bestseller Totuus Harry Quebertin tapauksesta* oli loistava. Ahmin tuon kirjajärkäleen eräänä keväänä hetkessä. Tämän jälkeen kirja kiersi lainassa ainakin siskolla, kummitädillä ja ystävällä. Ja oli menestys joka osoitteessa.
Serkkuni ja mummoni suosituksesta tartuin joskus kirjakaupan pokkarilaarilla Enni Mustosen esikoiseen Paimentyttö*. Rikkaat kielikuvat, sujuva teksti ja kuin aikalaisen kirjoittamana soljuva tarina tekivät vaikutuksen. Yllätyin itsekin, miten helppoa oli eläytyä 1800-luvun maatalon tapahtumiin. Päädyin lukemaan myös Idan elämän seuraavista käänteistä kertovat kirjat Lapsenpiika* ja Emännöitsijä*. Suosittelen!
Kun kieli on niin kaunista että melkein itkettää. Sellaisia ovat Riikka Pulkkisen kirjat Raja* ja Totta*. Niiden maailmaan uppoaa mielellään. Nämä kirjat saivat aikaan myös hurjan vimman kirjoittaa. Molemmat kuvaavat näennäisesti tavanomaisia ihmisiä, mutta pinnan alla kuohuu. Vahva suositus.
Seuraavaksi aion tarttua Sokeistoon**, Tapani Tolosen vuoden 1905 Helsingistä, suurlakon melskeistä ja luokkarajoista välittämättömästä rakkaudesta kertovaan esikoisteokseen, ja Edward St. Aubynin romaaniin Loistava Menneisyys*. Aubynin omaelämänkerrallinen romaani aloittaa sarjan, joka kertoo brittien yläluokan rappioelämästä sarkasmin, ironian ja kepeyden keinoin.
Mitä sinä luet tällä hetkellä? Mitä teoksia suosittelisit muidenkin lukulistalle? Kommentoi Instagramissa tai Sunnuntaiklubissa!
Teksti: Annika Välimäki
Kuvat: Sunnuntaimedia
*Tähdellä merkityt ovat mainoslinkkejä. Saatamme saada ostoksestasi korvauksen.
**Kahdella tähdellä merkityt ovat mainoslinkkejä ja kirjat saatu lahjaksi vaikuttajanäkyvyyden vuoksi.
Kesäkuussa keskitymme teemaan RENTO ELÄMÄ. Raivaamme aikaa lukemiselle, järjestämme rennompia juhlia ja matkustamme. Kerromme siitä, miten laukaisemme stressiä ja pohdimme mitä on menestys.
