Kun syksy pimenee ja aamuista tulee kohmeisia ja kirpeitä, kaipaa ylleen jotain lempeää. Pientä muistutusta kesästä, tai ainakin jotain hellämielistä ja ilostuttavaa. Pehmeyttä ihon ja maailman väliin.
Tänä syksynä nahkatakkikelit jäivät pariin päivään. Syksy vyöryi kaupunkiin kertapuhalluksella. Harvoin sitä pystyy nimeämään tarkan päivämäärän vuodenajan vaihdokselle, mutta tänä vuonna se ei ole vaikeaa.
Kun edellisenä päivänä viiletin paljain nilkoin, ilman huivia ja sanottavaa takkia, piti seuraavana jo kaivaa käsineitä vaatehuoneen perukoilta ja hautautua suurimpaan villahuiviin tarjetakseen matkata lähikauppaan, saati työtapaamiseen kaupungin toiselle laidalle.
Tämä äkkinäinen muutos säätilassa on saanut minut kaipaamaan arkeeni pieniä muistutuksia kesästä.
Enkä siksi, että kesä oli juuri niin pitkä ja mukava kuin toivoinkin, sellainen elämän kesä -tyyppinen tapaus. Ehkä siksi, että tänä kesänä voin erityisen hyvin. Ehkä siksi, että olen kesän lapsi.
Olen marssittanut lämpimät ja sateenkestävät takkini taas käyttöön, asettanut nahkasormikkaat asemiin eteiseen ja neulonut itselleni ja koko lähipiirilleni uudet pörröiset pipot.
Myös ohuet kesävaatteet riippuvat vielä tangolla, vaikka myrskyt kolisevat nurkissa, elohopea roikkuu nollan tuntumassa ja takassa on tuli harva se ilta. Niiden rinnalle on vain ilmestynyt pörröisiä neuletakkeja ja kaikenlaisia muitakin hiha-asioita ja lämpimiä, kerrostukseen sopivia vaatekappaleita. Keksin päivittäin luovia tapoja yhdistellä kausivaatteita keskenään.
Minä kyllä pidän syksystä. Joskus jopa enemmän kuin kesästä. Tosin en ole tavannut vielä yhtään ihmistä, joka ei pitäisi alkusyksystä. Siitä suloisesta ajasta, jolloin auringonlasku tuntuu kestävän tunteja, tuulessa on vielä lämmin henkäys, mutta ilma on raikas ja kirpeä. Marraskuu ei kiinnosta minuakaan.
Pukeudun kylminä kuukausina aika simppelisti, mutta irrottelen pohkeiden alapuolella. Minulla on neljä paria hopeanvärisiä nahkakenkiä, kukkakuvioiset lenkkarit, paljeteilla kyllästetyt tennarit ja niitein koristellut vaaleat mokkanilkkurit. Käytän mieluiten sellaisia sukkia, joilla on jotain sanottavaa: olen hamstrannut glitterillä, leopardikuvioilla ja raikkailla väreillä kyllästettyjä sukkia ja saanut parit lämpimät mutta päheät Turku ja Åbo –aiheiset tennissukat (kiitos Puf!).
Jos iloa saa elämän pienistä valinnoista, kuten persoonallisista jalkineista, räikeistä sukista tai kimaltavasta langasta neulotusta piposta, on jokaisessa päivässä extra-paljon aihetta hymyyn. Uskon myös, että kun valitsen jalkaan vaikkapa nämä kukka- ja lintukuvioidut lenkkarit, kannan pienen palan kesää mukanani. Juuri sen pienen muistutuksen, jota kaipaan.
Ehkä tässä on aseeni syksyn ja tulevan marraskuun vääjäämättömyyttä vastaan.
Me Sunnuntaimediassa askellamme lokakuun läpi teemalla hyvä olo. Sillä jos jokin on elämässä tärkeää, niin se. Ihanaa että olet täällä, viettämässä sitä meidän kanssa. Iloista lokakuuta just sulle!
Teksti: Annika Välimäki
Kuvat: Sunnuntaimedia
Me tavoittelemme hyvää oloa. Uskomme tasapainoon, tavoitteellisuuteen ja hitaampaan elämään. Hyvinvoinnin tavoittelu ohjaa niin arkisia kuin elämäänhallintaankin liittyviä valintojamme. Siksi Sunnuntaimedian lokakuun teema on HYVÄ OLO.
