Oivalsin hetki sitten, että en ole maalannut tauluja vuosiin.
Oli aika, kun maalasin lähes joka päivä ja joku taideprojekti oli aina kesken. Nyt taulupohjat ovat varastossa ja maalaustarvikkeet siinä samassa laatikossa, mihin ne pakattiin neljä vuotta sitten muutettuamme pois Jyväskylästä.
Kun kymmenen vuotta sitten kamppailin masennusta vastaan, en osannut oikein sanoittaa tunteita tai päässä mylläävää ajatusten sekasortoa. Mielen musta siirtyi pensselin avulla kankaalle, sivelin kerros kerrokselta taulupohjan täyteen pikimustaa sekä harmaan sävyjä ja annoin mielen tyhjentyä. Hyvinä aikoina saattoi seasta löytyä ripaus valkoista, ripaus valoa.
Seuraavana päivänä joko maalasin tekoni piiloon tai heitin työn pois. En kestänyt katsella sitä tuskaa, mikä työstä huokui vaan halusin jatkaa eteenpäin, kohti jotain toivottavasti parempaa.
Mikä sitten on muuttunut? Miksi en enää maalaa?
Ainakin käsitykseni luovuudesta. Luovuus oli minulle ennen yhtäkuin taide, vain taidetta tekemällä saatoin sanoa olevani luova. Nyt taas voin sanoa tekeväni työtä, missä saan olla luova eri tavoilla, joka päivä. Suunnittelen, ideoin, teen. Luovuus on nykyään paljon muutakin, kuin vain taide ja ne siveltimen vedot kankaalla.
Olen myös onnellisempi. Mieleltäni hiukan tasapainoisempi. Ei tarvitse enää yhtä sanatonta väylää purkaa kaikkea, kun on vihdoin oppinut muuntamaan myllerrykset myös sanoiksi.
Onko onnellisuus muuttanut luovuuttani? Mitähän tapahtuisi, jos nyt alkaisin taas maalata? Jos joutuisin takaisin vähemmän luovaan työhön, mitä silloin tekisin?
Pohtiessani näitä kysymyksiä keskustelin myös avopuolisoni äidin, kuvataiteilija Piitu Nykoppin kanssa. Piitu on kuvataiteen ammattiopettaja, neulesuunnittelija ja nukkemuotoilun erityisosaaja, yksi niistä taiteilijoista keitä ihailen suuresti. Tein Piitulle kysymyspaketin luovuuteen ja luovaan prosessiin liittyen ja haluan nyt jakaa hänen inspiroivat vastauksensa teille.
Luovuutta tarvitaan niin tieteessä ja taiteessa, kuin arki-elämänkin osa-alueilla
Piitu Nykopp
Mitä luovuus on sinulle?
Taiteen tekemisen edellytys ja arjesta selviämisen työkalu.
LUOVUUS= LUOVU+LUO UUS.
Milloin ja millaisessa mielentilassa olet luovimmillasi?
Ihanne tilanne olisi, jos saisi ajatuksista pyyhittyä ajan rajallisuuden ja kykenisi pitämään kaikki mahdollisuudet auki. Pystyisi antamaan täyden tilan käsillä olevaan projektiin. Todellisuus on kuitenkin toinen; turhautumisen voittamista, itseensä uskon valamista ja ongelmanratkaisua toisen perään. Ehkä se on juuri sitä, mitä tarvitsen. Tarvitsen myös tarkoituksen tekemiselleni – en halua tehdä taidetta taiteen vuoksi.
Tarvitseeko luovuutesi herättelyä?
Luovuus on sisäinen tilani, aina läsnä. Nautin siitä suunnattomasti ja se on kantanut minua raskaidenkin kokemusten ja ajanjaksojen yli.
Mikä inspiroi sinua juuri nyt?
Olen pohtinut luontosuhdettani, luonnon suhdetta ihmiseen ja luonnon mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Huomaan erityisesti lintujen herättävän ajatuksia.
Kerro hieman luovasta prosessistasi, miten teos syntyy?
Kerään informaatiota, ideoita laajalti omista sisäisistä varastoistani, täydentäen niitä ulkoisella informaatiolla. Mitä enemmän elementtejä on käytössä, sitä runsaammin ja rikkaammin voi itseään toteuttaa ja luoda uusia jännittäviä polkuja kohti toteutusta. Tarvitsen yleensä pitkän inkubaatio eli kypsyttelyvaiheen. Opetan itse itseäni. Prosessi on pitkä, viikkoja tai kuukausia joten sen varrelle mahtuu monenlaisia tunnetiloja jotka sysäävät eteenpäin, saattavat olla jarruna tai jopa vaihtavat työn suuntaa.
Mitä teet jos ei synny mitään, onko sinulla koskaan ”luovuuslukkoa”?
On kyllä. Silloin laitan projektin syrjään ja annan alitajunnan tehdä työnsä. Jos sekään ei auta, yritän löytää uuden lähestymiskulman, analysoin mistä kiikastaa ja etsin lisää ideoita sekä yritän avata uusia mahdollisuuksia toteutukselle.
Miten löysit oman taiteenlajisi?
Minulla on pikkutytöstä asti ollut käsitys ”oikeasta” nukesta. Aikoinaan lähdin kohti tätä. Käsitys on vuosien aikana kehittynyt ja muuttunut. Realistiseen ihmisen kuvaamiseen on yhdistynyt elementtejä historian kerrostumista ja työt ovat muuttuneet pelkistetymmiksi ja käsitteellisemmiksi.
Tuntuuko luova työ sinusta koskaan suorittamiselta?
Aina jossain vaiheessa prosessia tulee turhautumisen tunne, itsekritiikin rajat paukkuu ja usko kaikkeen horjuu. Itsekamppailussa vaaditaan tuolloin musta vyö.
Onko helpompaa tehdä teos näyttelyyn, jossa on valmis teema vai täysin vapaa-aiheinen teos?
Jos esimerkiksi yhteisnäyttelyllä on valmis mielenkiintoinen teema, se jossain määrin helpottaa ja saattaa inspiroida kokeilemaan jotain, mitä en ennen ole kokeillut.
Onko luovuus sinulle enemmän tunnepohjaista vai jotain muuta?
Minulle luovuus on paljolti kyky löytää ideoita, ratkaista ongelmia, kyky käyttää aistejaan ja yhdistellä asioita uudella tavalla (morfologinen analyysi)
Miten paljon mielentila vaikuttaa luovuuteen? Syntyykö tietyssä mielentilassa teos helpommin? Hakeudutko tiettyyn mielentilaan?
Omalla kohdallani korkeammalla vireystasolla saa enemmän aikaiseksi, eli jos mieli on matalalla, ei synny teosta. Melankolia selvästi hidastaa prosessejani, mutta ei estä niitä. En tietoisesti hakeudu tiettyyn mielentilaan vaan tarvitsen olotilan, joka antaa väljyyttä ajan ja työskentelyn suhteen. Työstän ideoita ja ongelmakohtia päässäni ajasta ja paikasta riippumatta, joka välillä tietää vähäunisia öitä.
Onko elämän vaikeammat ajat vaikuttaneet luovuuteesi?
Hetken lamaannuksen jälkeen olen pystynyt valjastamaan kokemukseni luovuuteni käyttöön. Näin on syntynyt esimerkiksi paljon tunteita herättänyt installaatio 13/tusina, joka käsitteli arvottomuutta. Teos on poikinut vuosien päästä aivan toisen henkisen työn ”Naisena” joka iloittelee naiseuden kaikilla muodoilla. Lähellä eletty toisen ihmisen tuska ja suru, synnyttivät vuosia sitten nuken, joka muistuttaa aina hauraasta elämästä. Neuleteoksiin neulon tarinaani, iloineen ja suruineen.
Parasta luovassa työssä?
Jatkuva aivovoimistelu.
Mitä teet juuri nyt?
Työpöydällä on pari uutta nukketeemaista kurssia ja mahdollisesti teosehdotuksen jättäminen ensi kesän Onoman näyttelyyn, jos saan kehiteltyä idean johon resurssini riittävät.
Neljä vinkkiä luovempaan elämään?
Anna ideoittesi elää omaa elämäänsä; luota alitajuntaasi ja anna kypsyttelylle aikaa. Pidä kaikki ratkaisut mahdollisina mahdollisimman pitkään. Opettele käsittelemään turhautumista.
Kerää ideoita, hajoita niitä ja yhdistele uudelleen.
Luovuus on inhimillinen mahdollisuus toteuttaa asioita kunkin omista lähtökohdista käsin, ympäristön myötävaikutuksella
Piitu Nykopp
Mitä luovuus siis on?
Ideointia, suunnittelua, ongelmatilanteiden ratkaisemista, turhautumisen kestämistä. Omaan itseensä tutustumista, aina uudelleen. Tekemistä, uuden luomista. Ja toisinaan, sitä tunteiden ja ajatusten purkamista.
Ennen ehkä käytin luovuutta oman oloni helpottamiseen, se oli pakokeino todellisuudesta ja samalla parasta terapiaa.
Ehkä edelleen tietyt luovat työt vaativat omalla kohdallani suuria tunteita tai myllerrystä, mutta osa taas on niin sisäänrakennettuna minuun, että ne syntyvät kuin itsestään. Väsyneenä tai alakuloisena on suurempi työ saada jotain aikaiseksi. Kun mielessä häilyy sumu, on vaikeaa nähdä kirkkaasti.
Mutta aina syntyy jotain. Kun olen surullinen tai ahdistunut, kirjoitan runoja. Kun mieli on harmaa, tekee mieli piirtää. Iloisena haluan luoda suuria kukkateoksia, missä materiaalit asetellaan huolettoman villisti. Stressaantuneena siivoan ja järjestän kotona asioita, pyörremyrskyn lailla. Ja kun mieli on maassa, tekee mieli tehdä jotain käsillään ja olla ajattelematta sen enempää.
Melankolia lamaannuttaa, mutta siitä voi myös jälkeenpäin ammentaa paljon hyvää. Omalla kohdallani mielen epätasapaino vie ehkä hetkeksi osan luovuudestani, mutta ruokkii toisia osia siitä. On vain opeteltava pitämään kaikki puolet hereillä, paremmassa tasapainossa. En tiedä minkälaisia maalauksia syntyisi nyt, mutta kiinnostaa kyllä kokeilla.
On siis aika kaivaa siveltimet taas kaapista. Ja antaa vain mennä.
Teksti: Heidi Lahtinen, Piitu Nykopp
Kuvat: MINiÄ&MINÄ – projekti
Sunnuntaimedian syyskuun teema on LUOVUUS. Tässä kuussa pohdimme tyhjän tilan merkitystä ja arjen ja äitiyden luovuutta, inspiroidumme kuunnelmista, kärsimme huijarisyndroomasta, suosittelemme inspiroivaa kirjaa ja punnitsemme mielenterveyden vaikutusta luovuudessa.
