Olen hiljalleen luopumassa ajatuksesta että elämäni olisi joskus valmis. Sellainen harmonian hellepäivä, hyvän olon tyyssija, joka on ja pysyy eikä sitä mikään hetkauta tai kosketa. Olotila, josta ei puutu mitään eikä mitään ole liikaa. Pelkkää balanssia onnellisten tähtien alla.
Pitkään kuvittelin, että siellä se odottaa, täydellinen elämä, kaikkea tunnettua suurempi hyvä olo, vielä yhden mutkan ja mäen takana. Ja että saavutan sen, kunhan saan tämän ja tämän asian valmiiksi, kunhan opin tämän ja tämän taidon ja saavutan vielä yhden merkkipaalun.
Olisinpa tiennyt paremmin. En tiedä miksi olenkin ollut niin naiivi.
Tietääksesi mistä puhun, ja luottaaksesi sanoihini, sinun on hyvä tietää muutama asia.
En ole lainkaan onneton, päinvastoin. Minulla on asiat niin hyvin että välillä itkettää. Perusluonteeltanikin olen tosi positiivinen, enkä lainkaan taipuvainen synkistelyyn.
Silti aina ajattelin, että tämä kaikki on tosi hienoa, mutta täydellisyys on vasta tulossa. Että autuus on muiden heiniä. Minunkin toki sitten joskus, muttei vielä. Vasta sitten kun olen valmis.
Sen olen tiennyt aina, että jos viettää koko viikon odottaen perjantaita tai koko vuoden laskien viikkoja kesälomaan, huomaa pian että päivät lipuvat ohi leimattuina keskinkertaisiksi, vaikka oikeasti ne olivat hienoja.
Ei saisi tuomita itseään elinkautiseen onnen odotukseen. Onni kun ei ole kiinni sen enempää perjantaissa tai kesälomassa (tai tulevaisuudessa!) kuin tavallisessa tiistaissa tai torstaissa, tässä näin.
Onni on täällä tänään, jos vain annat sen tulla.
Kuka tietää, saattaa olla että olisin ehkä onnellisempi, jos saavuttaisin elämälle heittämistäni toiveista vielä yhden lisää, mutta kuka tietää mitä murheita sitä silloin olisi. Voi olla että olisin yhtä onnellinen, mutta eri tavalla, tai jopa vähemmän onnellinen. Tulevaisuutta ei voi tietää ja siksi on väärin tehdä olettamuksia siitä etukäteen.
Kun asian on hoksannut, tekee se mieli huutaa kallioilta koko kaupungille.
Kuten jo mainitsin, en tiedä miksi kuvittelin, että täydellisyys on vasta tulossa. Sillä tässähän se on, hyppysissä. Hyvä, rento elämä kauneutta ja rakkaita ihmisiä pullollaan.
Kun asian on hoksannut, tekee se mieli huutaa kallioilta koko kaupungille: Älä odota, onni on sinulla jo!
Minä olen nimittäin löytänyt onnellisuuden salaisuuden. Ystäväni, se on tyytyväisyys.
Teksti: Annika Välimäki
Kuvat: Sunnuntaimedia
Kesäkuussa keskitymme teemaan RENTO ELÄMÄ. Raivaamme aikaa lukemiselle, järjestämme rennompia juhlia ja matkustamme. Kerromme siitä, miten laukaisemme stressiä ja pohdimme mitä on menestys.
