Ehkä sinäkin kaipaat uusien ärsykkeiden ja ulkoisten inspiraationlähteiden sijaan tilaa omille ajatuksillesi ollaksesi luovempi.
Luovuuteen liittyy niin monia väärinkäsityksiä, etten tiedä, mistä aloittaisin, jos aloittaisin niiden purkamisen, mutta sanotaan nyt kuitenkin tämä: Luovuus ei ole sama asia kuin visuaalisuus tai taiteellisuus.
Wikipedian mukaan luovuus on kykyä tuottaa uutta.
Joissakin tapauksissa se voi tarkoittaa visuaalisuutta tai taiteellisuutta, mutta se voi myös olla kaukana niistä.
Toinen oletus, jota tahtoisin ravistella, on ajatus, että ollakseen luova on odotettava inspiraatiota tai haettava sitä muualta.
Erilaiset ärsykkeet voivat ruokkia luovuutta (hei vaan indie-elokuvat ja modernin taiteen näyttelyt), mutta enemmän taidamme nykypäivänä kuitenkin kaivata tyhjyyttä kuin ärsykkeitä ruokkiaksemme luovuuttamme.
Mieti nyt, kuinka valtavan informaatiotulvan kohteena olet päivittäin.
Kuinka monia kuvia näet? Kuinka monia sanoja luet? Kuinka monta minuutta kuuntelet Spotifyta? Kuinka paljon katsot YouTubea? Kuinka ison osan päivistäsi olet muiden ihmisten mielipiteiden tai ajatusten armoilla? Entä vain omien ajatustesi kanssa?
Minä ainakin saan aivan liikaa informaatiota joka päivä – siitäkin huolimatta, että olen seurannut puhelimella ruutuaikaani jo vuosia ja saanut välillä ihan hyvin vähennettyä sitä. Siltikin saan aika annoksen muiden ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia ja kuvia päivittäin. Niin paljon inspiraatiota, että aivoni eivät pysty sitä käsittelemään.
Aikaa itselleni ja ajatuksilleni on paljon vähemmän. Työmatkalla kuuntelen podcastia. Työpäivän ajan olen Slackin tai sähköpostin päässä. Lounaalla käyn työkavereiden kanssa, iltaisin kokkaan musiikkia kuunnellen. Aina välillä katson jotakin sarjaa tai YouTube-videoita.
Joinakin aamuina saatan meditoida. Joinakin iltoina saatan vuodattaa ajatuksiani muistivihkooni. Aika usein puhelin on noinakin hetkinä vieressäni aivan kuin pelkäisin, etten tiedä, mitä ajattelen, jos en voi tarkistaa sitä puhelimestani.
Luin elokuussa Cal Newportin Digital Minimalism -kirjan (jota voin suositella lämpimästi ihan kaikille, jotka haluavat käyttää aikansa merkityksellisempiin asioihin kuin loputtomaan puhelimen tuijotteluun) ja aloin pohtia uudestaan suhdettani erilaisiin laitteisiin ja some-kanaviin.
Olen aiemminkin viettänyt iltoja tai viikonloppuja ilman puhelinta. Olen poistanut Facebook- ja Messenger-sovellukset puhelimestani ja asettanut rajoja päivittäiseen ruutuaikaan: ei sovelluksia iltakahdeksen ja aamukahdeksan välillä, korkeintaan kaksi tuntia päivittäin. Pyrin ottamaan etäisyyttä puhelimeeni ja pitämään sen poissa lähettyviltä ollessani ystävien kanssa tai tehdessäni töitä. Yritän ottaa itselleni hetkiä, joihin puhelin ei liity millään tavalla.
Ja tiedättekö mitä? Ne illat, viikonloput ja hetket, jotka vietän kaukana puhelimestani, ovat juuri niitä, joina voin kaikkein parhaiten. Niinä hetkinä olen eniten itseni – ja palaan itseeni. Mutta niinä hetkinä olen myös kaikkein luovin.
Kun irrottaudun kaikesta ulkopuolisesta hälystä ja annan mieleni palata muiden ideoista omiin ajatuksiini, muistan paremmin, kuka olen – ja kun muistan, kuka olen, näen selvemmin, mitä haluan sanoa tai kuvata tai luoda tähän maailmaan.
Kun huomaan, ettei mikään inspiroi, eikä ole mitään sanottavaa tai kuvattavaa, vietän jonkin aikaa ilman puhelinta. Ja joka kerta huomaan hetken kuluttua, että sanat tulevat helpommin, ideoita on enemmän, ajatukset jäsentyvät selkeämmin.
Tänä syksynä taidan olla vielä entistä nirsompi somen suhteen ja varata enemmän aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Meditoida aamuisin ilman puhelinta, lähteä illalla kävelylle ilman podcastia seuranani ja istua ystävän kanssa kahvilla ilman pöydällä olevaa puhelinta häiritsemässä keskittymistäni. Viettää aamuja, iltoja, kokonaisia päiviä ja viikonloppuja ilman puhelinta.
Ehkä tänä syksynä palaan entistä enemmän itseeni ja siihen, mitä uutta minä haluan tähän maailmaan tuottaa.
Jos sinäkin koet, että luovuus on hukassa, saatat ärsykkeiden ja ulkoisten inspiraation lähteiden sijaan kaivata juuri tätä. Tilaa ja tyhjyyttä. Aikaa omille ajatuksille.
Teksti ja kuvat: Reetta Vahanen
Sunnuntaimedian syyskuun teema on LUOVUUS. Tässä kuussa pohdimme tyhjän tilan merkitystä ja arjen ja äitiyden luovuutta, inspiroidumme kuunnelmista, kärsimme huijarisyndroomasta, suosittelemme inspiroivaa kirjaa ja punnitsemme mielenterveyden vaikutusta luovuudessa.
