Täydelliset kulmat, kuulas iho, pyöreä pylly, litteä vatsa. Hoikat, lihaksikkaat raajat, isot huulet, paksut hiukset, sopusuhtaiset rinnat.
Ei saa erottua massasta, muttei hukkuakaan massaan.
Pitää piilottaa arvet, poistaa nuoruuden tatuoinnit, palautua ennalleen raskaudesta, kasvattaa lihaksia, hoitaa akne.
Ulkonäköpaineita kokevat kaikenikäiset ihmiset, sekä naiset että miehet. Tytöt ja nuoret naiset, tai naiset ylipäätään, saavat kuitenkin aina eniten runtua.
Tyttö, joka on muutenkin herkässä iässä ja epävarma itsestään, saa sosiaalisen median kautta tai selän takaa huudeltuna kommentteja pukeutumisesta, meikkaamisesta, vaatteiden merkistä, liikakiloista- tai senteistä, tai niiden vähyydestä. Se on surullista ja kohtuutonta.
Myös minä, kolmekymppinen nainen, koen ulkonäköpaineita. Olen joissain tilanteissa tosi itsevarma, mutta silti huomaan peitteleväni joitain asioita itsessäni, koska ne eivät ole normin mukaisia.
Omat ulkonäköpaineeni ovat aina liittyneet painoon. Paradoksaalista on että paineet eivät ole koskaan lähteneet itsestäni. Itse olen aina tuntenut oloni omassa vartalossani hyväksi, kompleksittomaksi.
Olen ajatellut myös näyttäväni ihan kivalta, siihen asti kunnes minulle kerrottiin että näin ei sitten ihan olekaan.
Olen hentorakenteinen ja painoni on aina ollut alhainen suhteessa pitkähköön varteeni, mutta syöminen tai urheilu eivät ole koskaan olleet minulle ongelmallisia. Päinvastoin. Ruokailutottumukseni ovat luonnostaan aika terveelliset, enkä ole koskaan kokenut tarpeelliseksi kontrolloida syömisiäni tai liikkumistani. Minulla on hyvä olla.
Voin syödä mitä haluan ja myös liikun kuten haluan. Useimmiten se tarkoittaa tavallista kotiruokaa, hedelmiä, pizzaa ja jäätelöä, hyötyliikuntaa ja joogaa. Mikään näistä ei muuta sitä faktaa että geneettisesti olen kevytrakenteinen.
En osannut (enkä osaa kyllä vieläkään) antaa tällaisten mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Enkä oikein tiedä miksi pitäisikään.
Minkä sille voi, jos on luonnostaan hoikka ja pitkä, hento. Joitakin ulkopuolisia asia on tuntunut kuitenkin närästävän.
Sukulaistädin perusteettomat vihjailut anoreksiasta ja potkijaispäivän piirustukset hoikista sääristäni satuttivat. En osannut (enkä osaa kyllä vieläkään) antaa tällaisten mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Enkä oikein tiedä miksi pitäisikään.
Moni kuvittelee että siinä missä ylipainosta vihjailu on kiellettyä, olisi se toisinpäin sallittua. Väärin! Toisen ulkonäköön, painoon ja vartalonrakenteeseen liittyvä arvostelu millä tavoin tahansa on aina väärin. On kyse sitten julkisuudenhenkilöstä tai kaltaisestani taviksesta.
Se voi pahimmassa tapauksessa jättää elinikäiset arvet.
Toisen ulkonäköön, painoon ja vartalonrakenteeseen liittyvä arvostelu on aina väärin.
Onneksi valoa on ulkonäkötunnelin päässä jo näkyvissä. Naiset vapautuvat pikkuhiljaa hiljaisen hyväksynnän ikeestä, juhlistavat vartaloaan, jättävät vaa’an lukemat omaan arvoonsa ja näppynsä peittelemättä. Keskittyvät hyvään oloon.
Uskon tietäväni, että jos sinun lähipiirissäsi on ihminen, joka ei sinun mittapuullasi näytä hyvältä, johtuu se sitten painosta, muodoista tai persoonallisista piirteistä, pidät mielipiteesi omana tietonasi. Teet silloin palveluksen läheisesi lisäksi myös itsellesi. Ehkä lopulta koko maailmallekin.
Ja oikein kovin toivon, että jos sinä itse koet ulkonäköpaineita, uskallat laittaa arvostelijoillesi jauhot suuhun ja nauttia elämästä juuri sellaisena kuin olet. Itsekin opettelen sitä edelleen.
Ja sille yksitoistavuotiaalle Annikalle haluaisin sanoa: olet todella fiksu, kiva, eläväinen ja nätti tyttö. Hyvä juuri noin. Sano ilkeilijöille vastaan ja muista, että vain omalla fiilikselläsi on väliä.
Teksti: Annika Välimäki
Kuva: Sunnuntaimedia
Sunnuntaimedian huhtikuun teema on KAUNEUS, sen monet muodot. Tässä kuussa testaamme uusia kosmetiikkatuotteita, listaamme kauneusidolimme ja purkkisuosikkimme ja pohdimme kauneutta sekä sisältä että ulkoa.
